If you really want it, you have to do things for it.

Thinspiration vs fitspiration?


Jos haluaa laihtua, pitääkö näännyttää itsensä vai oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja liikkua?
Voiko sanoa laihtumistaan laihtumiseksi jos sen on tehnyt näännyttämällä itsensä ja senkin vähän mitä syö, oksentaminen? Olen joulun jälkeen aloittanut dieetin, missä pyrin liikkumaan enemmän ja syömään terveellisemmin. Silti olen huomannut, että syön vain 6-9 tunnin välein. Onko se oikein? Ei. Haluan tuntea sen ylpeyden kun olen pystynyt oikeasti liikkumalla ja syömällä laihduttamaan. Tuntuu kuin näännytys on vain oikopolku siihen, että lihoo laihduttamansa kaksinkertaisena takaisin, kun on saavuttanut tavoitepainon.



If you want to be skinny should you starve yourself or really pull yourself up and start moving?
Can you call your weight lost slimming down, if you've done it with starwing yourself? And if you vomit even that little bit you've eaten? At Christmas I started my diet, where i try to move more and eat healthier. Even then I've realized that I eat only few times a day. Is it right? No. I want to feel that feeling, that proudness that I've really lost some weight by moving and eating right things. I feel that starving is just shortcut to getting that weight back what you've losen. You will get it back when you've reached your goal.








Olen ajatellut lähiaikoina myös erilaisia syömishäiriöitä. Ja sitä kuinka ihmisiä, joilla on syömishäiriö haukutaan. Esimerkiksi heitä, joilla on anoreksia haukutaan rumasti. Vaikkeivat nämä kyseiset haukkujat ymmärrä että anoreksiakin on sairaus. En usko että kukaan oikeasti haluaa olla sitä. Ja tämä ei ole heidän mollaamista. Enkä tiedä onko ajatukseni edes oikeassa, mutta ne ovat minun ajatukset. Minusta syömishäiriöstä selviäminen on upeaa. Minulla itsellä oli bulimia aina kutosluokalle asti. Selvisin siitä, ja olen paljon ylpeämpi nyt kuin sillon. Vaikka haluankin laihtua nyt 10 kg, niin olen päättänyt tehdä sen liikkumalla. Vaikka kaipaan sitä laihuutta, niin en todellakaan halua palata takaisin siihen. Minulla on sen takia huonot hampaat, ja paljon muuta. Joten kaikki sieluntoverit, jotka olette jo selvinneet syömishäiriöstä, tai olette matkalla pois siitä; ZEMPPIÄ. Olen teidän puolella.



These days i've been thinking about eating disorders. And that the people who has it are being bullied about it. For example those who have anorexia are called with so mean words. These bulliers doesen't understand that anorexia is disease like flu or cancer. I dont believe that somebody would want to be that. And im not saying that they are bad or rong. I dont even know that am I right with my thoughts, but im thinking it like this and that't it.I think its wonderful to survive from eating disorder. Im proud to be one of them. I survived and kicked bulimias ass. And im much prouder of myself nowdays. I want to lose 10 kilograms, i dont wnat to do it like starving and stuff. I miss that skinny look, but i dont ever want to go back to there. Thats why i have such bad teeth and lots of more. So all my soulmates who have gone trhu it BE PROUD OF YOUR SELVES. Im on your side.














// Iiris ♥